Eriävä mielipide kaupunkistrategiaan 2026-2029
Perussuomalaisten valtuustoryhmä katsoo, että hyväksytty strategia nojaa liiaksi määrälliseen väestönkasvuun, vetovoimaan ja brändillisiin painotuksiin, vaikka nämä eivät takaa kuntalaisten hyvinvointia tai kaupungin talouden kestävyyttä. Väkiluvun kasvua käsitellään strategiassa lähtökohtaisesti myönteisenä tavoitteena ilman riittävää arviota sen taloudellisista vaikutuksista.
Viime vuosikymmenten kehitys on jo osoittanut, että tämä strateginen lähestymistapa ei toimi. Nykyinen strategia on lisännyt kaupungin velkaantumista ja menoja ilman, että se on synnyttänyt riittävästi pysyviä, korkean tuottavuuden työpaikkoja. Brändihankkeet ja mittavat imagoinvestoinnit ovat taloudellisesti kestämättömiä, eivät palvele kuntalaista tai vahvista kaupungin veropohjaa. Näin valitut painotukset ovat johtaneet taloudelliseen epätasapainoon ja heikentäneet peruspalveluiden rahoitus- ja järjestämisedellytyksiä, mikä osoittaa selvästi strategian toimimattomuuden käytännössä.
Ryhmämme näkemyksen mukaan Jyväskylän talouden vahvistaminen edellyttää työpaikkavetoista ja tuotantoon perustuvaa kasvua. Kasvu, joka ei perustu työllisyyden vahvistumiseen, lisää palvelumenoja nopeammin kuin tulopohjaa ja heikentää kuntatalouden tasapainoa. Strategian tulisi siksi asettaa työllisyys, pysyvä veropohja ja kuntalaisten suora hyvinvointi keskiöön sen sijaan, että kasvua ja vetovoimaa tavoitellaan brändin ja imagon kautta.
Myös strategian kärjet ja läpileikkaavat teemat olisivat kaivanneet olennaista uudelleenarviointia. Strateginen kärki nuorten kaupunki ei ole kaupungin talouden ja väestörakenteen kannalta perusteltu valinta. Nuoret ja opiskelijat ovat luonnollinen ja tärkeä osa kaupunkia, mutta strategisena painotuksena teema ohjaa kaupunkia väestöryhmiin, joiden veronmaksukyky on keskimäärin heikko ja joiden palvelutarve on korkea. Tämä lisää kaupungin menoja ilman, että veropohja vahvistuu vastaavasti. Lisäksi suuri osa nuorista muuttaa opintojen jälkeen pois, jolloin kaupunki ei saa pitkäaikaista hyötyä tekemistään investoinneista. Strategian olisi sen sijaan tullut painottaa perheystävällistä kaupunkia, joka houkuttelee työssäkäyviä aikuisia, tukee pysyvää asettautumista, vahvistaa kunnallisveropohjaa ja luo taloudellisesti kestävän perustan kaupungin kehitykselle.
Kestävä arki ja kansainvälisyys läpileikkaavina teemoina eivät suoraan palvele kuntalaista eivätkä vahvista kaupungin taloutta, vaan ohjaavat imagopohjaisiin ratkaisuihin, joiden kustannusvaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu. Tällaiset tavoitteet kuuluisivat erillisiin ohjelmiin, eivät kaupunkistrategian ydintavoitteiksi.
Edellä mainituin perustein katsomme, että kaupunkistrategia olisi tullut palauttaa uudelleen valmisteltavaksi siten, että brändi- ja imagopohjaisen kasvutavoittelun sijaan sen lähtökohdaksi olisi tullut asettaa kuntalaisten hyvinvoinnin suora edistäminen sekä työllisyyteen perustuvan kestävän elinvoiman vahvistaminen.
